A Thousand Splendid Suns, 2007
Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämän toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta.
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.
Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahevmpi - ja joka saa heidät taistelemaan yhä uudelleen vapauden ja toivon puolesta.
Ensiksi täytyy sanoa, että tämä oli kirja oli erittäin liikuttava ja erittäin hyvä! Voin sanoa, että jos et meinaa eläessäsi lukea yhtääkään kirjaa, niin lue edes tämä. Tämä oli sellaista kaliiperia, että... No, lue itse, niin tajuat! ;)
Mariam siis menee ensin naimisiin Rashidin kanssa, mutta koska Mariam ei voi saada lasta ja no, Rashid alkaa muutenkin hiukan kyllästyä häneen, ottaa hän toiseksi vaimokseen Lailan. Laila, joka on juuri menettänyt elämänsä rakkauden, joutuu nyt kokemaan toisenlaista "rakkautta". Ensi alkuun Mariamin ja Lailan suhde on hyvin riitaisa, mutta loppujen lopuksi he ystävystyvät ja se auttaa heitä kestämään Rashidia.
En voi juurikaan paljastaa kirjasta mitään, sillä juoni selkiytyy lukiessa ja vaikka onkin vähän, siis ihan vähän vain, ennalta-arvattava, saa muutama juonenkäänne ainakin minut ihan että "Mitä!?"
Kirja herättää paljon kysymyksiä naiseudesta, rakkaudesta ja naisten asemasta. Koska löydän itsestäni hiukan feministin vikaa, saa muutama kohta minut paikkapaikoin suutahtamaan. Ei kirjailijalle, vaan sille, millainen paikka maailma on. En ole juurikaan lukenut tämän tyyppistä kirjallisuutta ennen, mutta luulen, että tämä on hyvinkin todenmukainen kuvaus siitä, millaista naisilla on - tälläkin hetkellä - talibanien aikaan Afganistanissa.
Mikä on tulos?
Tuhat loistavaa aurinkoa, on, synkistä teemoista ja aiheistaan huolimatta, optimistinen kirja. Siinä katsotaan valoon päin, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti. Juuri tuosta asiasta kirjassa pidän. Ja siitä, että "kirjan lukemisen jälkeen eivät uutisotsikot enää koskaan näytä samoilta". Siksipä annan arvosanaksi pyöreän kympin! :)
