sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Sophie Kinsella - Kevytkenkäinen kummitus

Twenties Girl, 2010

"Sadie on ainoa nainen, jonka tunnen, joka osaa pakottaa miehen soittamaan. Ihka ainoa. No hyvä on, myönnettäköön, että siihen tarvittiin yliluonnollisia kykyjä. Mutta silti."

Kirjan takakansiteksti oli sen verran pitkä, etten jaksanut alkaa sitä jaarittelemaan tähän, joten riipustin lyhyen lauseen tuosta hauskasta ja ihanan romanttisesta kirjasta.

Ja yllätys yllätys - tässäkin on mukana rahtunen historiaa ja 20-lukua, sillä kun Lara Lington menee isotätinsä hautajaisiin, hän huomaa, että tämä kyseinen isotäti Sadie - nyt vain kummituksen muodossa ja 23-vuotiaana - pyytää häneltä palvelusta. Sadie toivoo, että Lara voisi etsiä tälle hänen kadottamansa kaulakorun, jotta hän saisi rauhan. Ja siitähän vasta soppa syntyykin, kun Laralla on vielä asiat selvittämättä ex-poikaystävänsä kanssa, paras ystävä lähtenyt lomalle heidän yhteisestä yrityksestään ja siihen päälle vielä villi kummitus, joka ei kunnioita mitään tai ketään ja elää villiä 20-lukua.

Pidän paljon Kinsellan kirjoitustyylistä ja siksi tämäkin kirja meni lukemalla läpi kuin vettä vain. Vaikka kirja onkin hauska ja romanttinen, silti kirjan lopussa vierähti melkein kyynel sitä lukiessani (nojoo... itken siis todella helposti kirjaa lukiessa/leffaa katsoessa, jos tulee joku tunteellinen kohta:D)


Mikä oli tulos?

Kirja oli hyvä, siihen en voi sanoa yhtikäs mitään. Sinänsä tämä ei herättänyt ajatuksia, (eikä varmasti ollut tarkoituskaan) muuta kuin että "pakko saada lisää näitä kirjoja!" :D Suosittelen kirjaa kaikille, jotka pitävät hyvästä ja kepeästä viihteestä. Arvosanaksi taidan antaa 9 ½.





keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Nopea katsaus, mitä on luvassa?

No, luvassa olisi ainakin arvostelua The Luxe-sarjan lopuista osista (Juoruja, Hehkua, Huumaa) elikkäs romantiikka ja historiaa... (ja ihan kuin niitä ei tässä blogissa jo riittäisi.. :D)


Sitten olisi tarkoitus lukea niitä klassikoita. Ajattelin aloittaa vaikkapa siitä Humisevasta Harjusta... (yllätys, yllätys) Siispä vieläkin lisää historian havinaa...

Ja sitten - lisää hömppää! Carrien nuoruusvuodet on melkein loppusuoralla, joten siitä tulisi sitten arvostelua seuraavaksi. Ja sitten vähän noita Sophie Kinselan hömppä-kirjoja, jotka on muuten tosi viihdyttäviä.



Jotain ihan pelkkää romantiikkaakin on suunnitteilla lukea, joten varautukaa siihen...

Ja vielä lopuksi - muutama fantasiakirja (mikä, se selviää myöhemmin...) Sekä ainakin yksi J.D. Robbin (elikkäs Nora Robertsin) dekkari olisi tulossa...

Siihen asti lueskellaan! :)

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Bianca Turetsky - Muotimatkaaja Titanicin kannella


The time-travelling fashionista, 2011

Louisen huolet ovat ne varsin tavalliset; koulussa on tylsää, äiti on väärässä, koulun tanssiaisiin ei ole pukua, eikä kaverikaan oikein ymmärrä vintage-innostusta.
Louise Lambert löytää salaperäisten rouvien vintage-vaatemyynnistä tyrmäävään puvun - itseasiassa niin tyrmäävän, että se heittää hänet suoraan Titanicin kannelle, vuoteen 1912.


Juonta en voi (taas kerran) kertoa kauheasti, sillä on kirja on hiukkasen ennalta-arvattava. Tai, eivätköhän kaikki Titanicista kertovat ole? :D MUTTA, se kaikki korvautuu kirjan upeilla kuvituksilla ja kuvauksilla sen ajan muodista! Mitäpä tälläinen vintagevaate-rakastaja voi, kuin vain huokailla ihastuksesta. Aivan järisyttävän upeita ja ihania pukuja on silloin ollut...

Ja koska olen vielä Titanic-fani, en niinkään sen laivan, vaan niiden ihmisten, joita siellä oli, niin kirja oli hyvin viihdyttävää ja helposti mukana pysyi. Voisinkin ehkä luokitella tämän vähän hömpäksi? Nojoo, Louise oli vähän höpsö, mutta silti ymmärrän oikein hyvin hänen innostustaan vintagevaatteisiin. Upeat materiaalit ja kaikki se, miten vaatteet tehtiin, ei oikein päde enää nykyään. :(

Mikä oli tulos?

Kirja oli viihdyttävä, helppolukuinen ja kirjan kuvitukset olivat upeita. Juoni oli hiukkasen ennalta-arvattava, mutta kuten sanoin jo, sen korvasivat ne upeat asut ja kuvaukset niistä. Arvosanaksi voisinkin antaa 8 ½.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Khaled Hosseini - Tuhat loistavaa aurinkoa


A Thousand Splendid Suns, 2007

Mariam on vain 15-vuotias, kun hänet naitetaan itseään kolmekymmentä vuotta vanhemmalle Rashidille. Hän aloittaa uuden elämän toiveikkaana, mutta vuosien kuluessa burqa kätkee alleen niin nöyryytykset, mustelmat kuin hiipuvan toivon lapsesta. 
Kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kabulissa riehuvat taistelut murskaavat myös nuoren ja rakastuneen Lailan haaveet tulevaisuudesta. Hänestä tulee Rashidin toinen vaimo.
Afganistanilaisnaisen kohtalosta määräävät miehet, sota, talibanien hirmuhallinto. Mutta Mariamin ja Lailan välille kasvaa ystävyys, joka on kaikkia näitä vahevmpi - ja joka saa heidät taistelemaan yhä uudelleen vapauden ja toivon puolesta.


Ensiksi täytyy sanoa, että tämä oli kirja oli erittäin liikuttava ja erittäin hyvä! Voin sanoa, että jos et meinaa eläessäsi lukea yhtääkään kirjaa, niin lue edes tämä. Tämä oli sellaista kaliiperia, että... No, lue itse, niin tajuat! ;)

Mariam siis menee ensin naimisiin Rashidin kanssa, mutta koska Mariam ei voi saada lasta ja no, Rashid alkaa muutenkin hiukan kyllästyä häneen, ottaa hän toiseksi vaimokseen Lailan. Laila, joka on juuri menettänyt elämänsä rakkauden, joutuu nyt kokemaan toisenlaista "rakkautta".  Ensi alkuun Mariamin ja Lailan suhde on hyvin riitaisa, mutta loppujen lopuksi he ystävystyvät ja se auttaa heitä kestämään Rashidia.

En voi juurikaan paljastaa kirjasta mitään, sillä juoni selkiytyy lukiessa ja vaikka onkin vähän, siis ihan vähän vain, ennalta-arvattava, saa muutama juonenkäänne ainakin minut ihan että "Mitä!?"
Kirja herättää paljon kysymyksiä naiseudesta, rakkaudesta ja naisten asemasta. Koska löydän itsestäni hiukan feministin vikaa, saa muutama kohta minut paikkapaikoin suutahtamaan. Ei kirjailijalle, vaan sille, millainen paikka maailma on. En ole juurikaan lukenut tämän tyyppistä kirjallisuutta ennen, mutta luulen, että tämä on hyvinkin todenmukainen kuvaus siitä, millaista naisilla on - tälläkin hetkellä - talibanien aikaan Afganistanissa.

Mikä on tulos?

Tuhat loistavaa aurinkoa, on, synkistä teemoista ja aiheistaan huolimatta, optimistinen kirja. Siinä katsotaan valoon päin, vaikka asiat olisivat kuinka huonosti. Juuri tuosta asiasta kirjassa pidän. Ja siitä, että "kirjan lukemisen jälkeen eivät uutisotsikot enää koskaan näytä samoilta". Siksipä annan arvosanaksi pyöreän kympin! :)

Klassikkohaaste

Yritetäänpä nyt jotain tällaistakin vaihteeksi. Elikkäs HS:n klassikkoautomaatin kautta otin nyt tavoitteekseni lukea vuoden loppuun mennessä kymmenen klassikkoa. Huh, katsotaas nyt, mitä siitäkin tulee... :D Täytyy kyllä myöntää, ihan kymmentä kirjaa en meinannut lukea, vaan vaihdoin muutaman pois ja jäljelle jäikin sitten viisi... :D

1. Kotiopettajattaren romaani, Charlotte Brontë

2. Anna Karenina, Leo Tolstoi

3. Sota ja rauha, Leo Tolstoi

4. Humiseva harju, Emily Brontë

5. Nana, Émile Zola

Nonni - ja sitten vaan tänne yliviivailemaan, kun on luettu :)

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Anna Godbersen - Jazztyttö peilaa

Pienestä tauosta huolimatta oon kuitenkin joka päivä jotakin lueskellu ja nyt ois sitten tän kirjan vuoro, jolle jouduin tekee ihan kirjastoon varauksen, että saisin sen luettavakseni. :D




Bright Young Things - 2010
 
Vuosi 1929. New Yorkissa juhlii uusi, nuori sukupolvi, joka etsii uupumatta jännitystä elämäänsä ja tavoittelee unelmiaan kaksikymmenluvun kiihkeässä sykkeessä, aikana jolloin mikä tahansa tuntui olevan mahdollista.

Ihana, ihana kirja - en tosiaankaan malta odottaa sitä hetkeä, milloin tämän toinen osa ilmestyy suomeksi!
  Kaikki alkaa siis siitä, kun kaksi tyttöä - Letty Larkspur ja Cordelia Gray karkaavat omasta pikkukaupungistaan junalla New York Cityyn paremman elämän toivossa.

Ja eipä aikaakaan, kun näiden tyttöjen tiet eroavat ja kumpikin ajautuu hakemaan onneaan itse milloin mistäkin. Toinen tyttö haluaisi löytää kadonneen isänsä, joka on kuuluisa viinatrokari New York Cityssa ja tonen himoitsee kuuluisuutta.

Kirjassa oli aivan mahtavia juonikuvioita - juuri Anna Godbersenin tyylille ominaisia. Tietyissä kohdissa kävi sääliksi onnettaren hylkäämiä tyttörukkia, jotka saavat huomata, ettei New York olekaan automaattisen ilon ja ikuisen onnen keskus.
  Ja tottakai nuo häikäilemättömät ihmiset pistivät vihaksi, vaikka joidenkin henkilöiden tarkoitusperät jivät vielä hämärän peittoon...

Sen ajan muotia ja upeita vaatteita Godbersen kuvaa erinomaisesti - voi melkein itse tuntea satiinin ja kreppikankaan kädessään. :D

Ja mikä oli tulos?

Ihana kirja ihanasta kaksikymmenluvusta - henkilökohtaisesti tämä oli kyllä Godbersenin onnistunein kirja, vaikkakin edellinenkin kirjasarja oli loistava! 
  Nyt kun se toinen osa vain ilmestyisi pian suomeksi... :)
Arvosanaksi annan 10-, sillä eihän sitä koskaan tiedä, onko seuraava osa sitten huonompi vai parempi...?